Käytiin eilen illalla pyöräretkellä kirjastossa, ja kotiin kannoin vinon pinon käsityökirjoja ja -lehtiä. Niitä selailtuani oloni on ollut todella inspiroitunut! Paras löydöistäni oli mielestäni Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua - kekseliäitä ohjeita tuunarille. Siinä asenne on kohdallaan, ehkä koska pystyin hyvin samaistumaan siihen: "jos tuntuu, että annettu ohje ei sovi tekotapaasi, tee omalla tavallasi tai mene kursailematta sieltä, missä aita on matalin!" Kerrassaan loistavaa!
Kirjassa oli ohje pienten lasten tilkkumekkoon - kokoa 90 cm, eli auttamattomasti liian pieni mulle. Ohjeesta ei siis ollut mitään hyötyä käytännössä, mutta tottakai mun oli saatava tilkkumekko, idea oli niin kiva! Levitin tilkut lattialle ja otin summittaiseksi malliksi vanhan mekon, että suunnilleen tiesin, minkä kokoisia paloja leikellä. Sitten vaan hurruuttelin paloja yhteen. Tässä mekossa ei juuri siksakkailtu tai muutenkaan oltu huolellinen - oli kiire saada mekko valmiiksi. Olen viime aikoina ommellut huolellisesti ja jopa kaavoilla niin paljon, että piti saada välillä huithapeloida. Niistä asiallisista mekoista sitten lisää myöhemmin.
Mekkoon tuli henkselit, jotka menevät selässä ristiin. Mekon etupuolella henkselit jäivät ihan tarkoituksella mekon päälle, mutta takana mun kyllä piti ommella ne mekon nurjalle puolelle. Otin kuvan ompeluksestani sillä hetkellä, kun tajusin, että oikealle puolellehan ne meni takanakin, eli ei lainkaan niin kuin suunnittelin. Mutta hei, onneksi se ei haittaa! Ompelin muuten kaikki näkyvät ompeleet pinkillä glitter-langalla, tuli hauska, jee!
Aika Peppimäinen mekko tuli, ja hyvä niin! Taskuista tuli niin pienet, että jos niihin erehtyy jotain laittamaan, sitä ei ehkä koskaan saa sieltä pois. Mutta sekin on ihan ok. Ainakin ne on kivaa kangasta, kumpikin eri sorttia, tiätty.
