Kalenteriaskartelua

Viime vuoden lopulla keksin tehdä itse kalenterin tälle vuodelle. Eihän se iso homma olisi, vähän vaan leikkaa ja liimaa! No, kaksi kuukautta myöhemmin se sitten oli valmis. Ja kyllä mää sitä teinkin. Mutta oon ihan tyytyväinen, että otin sen projektikseni, sillä se oli tosi terapeuttista puuhastelua kuormittavan loppuvuoden pyörityksessä.

Aluksi tarvitsin tyhjän, kovakantisen kirjan. Valitsin muumiaiheisen, jonka olin optimistisena ostanut syksyllä koulunkäyntiä vauhdittamaan ja piristämään. Tyhjäksihän se oli jäänyt. Näin kesäkuussa osaan jo sanoa, että kierrekantinen kirja olisi ehkä toiminut paremmin, sillä kalenteri on valmiina todella paksu, ja selkämys melkein jo repeilee liitoksistaan. 

Sitten hommiin! Valokuvia, lehtileikkeitä, teippejä, tusseja, tarroja, erivärisiä kyniä ja kuviopapereita, liimaa, kortteja, kiiltokuvia, mietelauseita ja mitä ikinä keksiikin, niistä on omannäköinen kalenteri tehty. Päiviä ei tarvitse erottaa toisistaan suorilla viivoilla - ne voivat olla ympyrän muotoisia tai kolmioita tai sikinsokin. 'Oikeasta' kalenterista kannattaa katsoa päivämäärät, liputuspäivät ja nimipäivät omaan kalenteriin, niin menevät sitten varmasti oikein.

 Kalenterista tuli hieno, kun vihdoin sain sen valmiiksi, mutta kovin käytännöllinen se ei ole. Pitää olla vähintään reppu selässä, että kalenterin voi ottaa mukaan, se kun ei mahdu pienempään laukkuun. Ei siis ihan taskukokoa.

Tarkoituksenani oli myös kirjoittaa vähän kuin päiväkirjaa kalenteriini, kertoa päivän tapahtumista ja ajatuksista, kun sivuilla on tilaakin. Kolme viikkoa jaksoin, sitten se jäi, ja kivojen kertomusten tilalla onkin tammikuun lopusta lähtien vain tylsiä lääkäriaikoja tai muita vastaavia. No mutta, jos joku kalenteri pitää olla, niin kyllä tämä on aikas hyvä. Se saa usein hyvälle mielelle valokuvineen ja postikortteineen.