Löysät pöllöt

Opiskelin vuoden kansalaisopistossa Kädentaito-linjalla, ja siellä minuun ilmeisesti iski pöllömania. Nimittäin pöllöjä syntyi yksi jos toinenkin. Opiskelutoverit nimesivät pöllöni niiden flegmaattisen olemuksen vuoksi Löysiksi pöllöiksi. Sopi kuin nenä päähän, mielestäni.

Kaikki alkoi kankaanpainannasta. Värjäsin kankaan, ja kun aloin maalata kankaanpainoväreillä, kruunupäinen pöllöhän se sieltä tupsahti. Annoin taulun tupaantuliaislahjaksi pöllöistä kovasti pitävälle ystävälleni.

Seuraavaksi huovutin pöllötaulun. Ideana oli ensin neulahuovuttaa koko teos tukevan alushuovan päälle ja sen jälkeen märkähuovuttaa se kestäväksi. Pienenä jippona ovat sydämet, jotka ikäänkuin kurkistavat koloista. Ne on tehty niin, että ensin neulahuovutin vihreät sydämet, sitten peitin ne muovilla ja lopuksi peitin muovin keltaisella villalla. Kun keltaisen villan 'avasi' märkähuovutuksen jälkeen ja poisti muovit, tulivat sydämet näkyviin. Turkoosi pöllö päästi väriä märkähuovutuksen aikana oranssille pohjalle, ja sekös harmitti..

Nämä pikkukaverit oli tosi helppo tehdä.  Leikkasin nätistä kankaasta epämääräisen muodon x2 ja ompelin sille naaman. Sen jälkeen ompelin puolet yhteen muistaen lisätä siivet tässä välissä. Sitten täytin vanulla tai kauralla ja ompelin kääntöaukon umpeen. Ja kivoja kavereita tuli!

Ikuisuusprojektini soittorasiapöllö onnistui kyllä, ja nytkin tuijottaa mua kirjahyllyn päältä, mutta oli se työn ja tuskan takana! Sen runkona on kananverkkoa, joka antaa sille muodon. Soittorasia on piilotettuna pöllön sisälle pohjaan viilipurkkiin, ja purkin kantena on pyöreä puinen levy, jossa on reikä soittorasian vetimelle. Loput on sopivan väriseksi karstaamaani villaa, neulahuovutettuna pöllöksi. Neulahuovuttaessa piti varoa, ettei puhkaise viilipurkkia eli kaikukoppaa neulalla, sillä silloin ei olisi soitosta tullut mitään. Huovutusvaihe kesti ja kesti, mutta nyt pöllö on valmiina yli 30-senttinen ja soittaa Peppi Pitkätossua!

Tottakai tein vielä pöllöasun. Värjäsin kankaan vihreäksi ja painoin siihen kruunupäisiä pöllöjä, lähinnä käsin maalaten. Sitten ompelin siitä Marimekon Surrur-kirjan Minuuttimekon ohjeella mekon, jonka helmaan ompelin vielä itsevärjäämäni pitsin. Huppu on irtonainen, ja siinä on samassa kaulaliina. Huppuun otin suurinpiirtein-kaavan jostain toisesta hupusta ja lopun piirsin käsin. Nyt voi sitten pöllöillä oikein kunnolla!