Katastrofimekko

Löysin Keskisuomalaisen ulkoilmakirppikseltä vanhan Marimekon Kaivo-kankaan 12 eurolla, ja tinkasinkin siitä vielä euron. Eli mielestäni halvalla lähti, hyvän kokoinen kangas ja ikäänsä nähden loistokunnossakin vielä. Tämmöisille aarteille käy usein niin, että niitä hilloaa jossain laatikossa vuosikaudet, kun ei niistä raaski mitään tehdä, ja sitten todennäköisesti turkiskuoriaiset tai vesivahinko tai mitä näitä nyt onkaan, tuhoavat kankaan kuitenkin, joten parempi se on vaan tehdä aarteista jotain käyttökelpoista. Helpommin toki sanottu kuin tehty, ainakin tällä kertaa..

Se hetki, kun ottaa sakset käteen ja leikkaa jotain upeaa kangasta ensimmäisen kerran, se melkein sattuu fyysisesti. Entä jos tästä ei tulekaan hyvä? No, tällä kertaa elin reunalla ja leikkasin. Ei ehkä olisi kannattanut. Suunnitelmissani oli mekko, jota varten leikkaisin kankaan kahtia, ylä- ja alaosaksi, joiden kuviot menisivät tavallaan vastakkain. Halusin sauman lantioni kohdalle. Mallailin kangasta päälläni ja totesin, että hyvä tulisi, siksakkaisin leikatut reunat, ja hyödyntäisin kankaan valmiit käänteet

Pujotin yläosan käänteeseen kuminauhan ja ompelin kankaan selän mitalta yhteen. Ompelin myös hameen takaa kiinni. Sitten piti yhdistää osat. Koska alaosa oli leveämpi, vaati se muutaman laskoksen taakse, jotta palat sai sopimaan yhteen. Näin sain aikaan mekon, joka.. ylsi maahan. Lantion kohta oli melkein polvissa. Harmitti niin, että koko projekti sai levätä seuraavaan päivään. Ryhdyttyäni uudelleen hommiin leikkasin lantion sauman molemmilta puolilta palan pois (ja se teki kipeää!), siksakkasin leikatut reunat uudestaan ja ompelin osat jälleen yhteen, laskoksia unohtamatta. Vain todetakseni, että mekko oli edelleen aivan liian pitkä, leveä ja kaikkea muuta, mitä sen ei pitänyt olla. Tämä sai minut jopa hetkeksi miettimään, että olisiko kaavojen ja mittanauhan käytössä sittenkin jotain järkeä!

Projektin kolmantena päivänä päätin, että tästä ei enää tule mekkoa. Melkein teki mieli hylätä koko vaatekokelas, mutta koska kangas on niiin ihana, oli siitä jotain tehtävä, mielellään pian. Siitä tulikin sitten toppi ja hame. Käänsin topin alareunan, josta tein tahallani (oikeasti!) vinon, ja hameen yläreunaan ompelin kuminauhakujan ja pujotin kuminauhan.

Pengoin tuunausprojektilaatikkoani, ja löysin vanhan rikkinäisen retrokankaisen laukun, jonka hihnasta ajattelin tehdä nauhat, joilla toppi solmitaan niskan takaa kiinni. Nauhat lähtevät siis kaulalta, topin yläreunasta. Ei tarvinnut kuin leikata kassin hihna, pistää se puoliksi ja ommella nauhat kiinni toppiin, varoen kuminauhakujaa. Niin ja käänsin vielä nauhojen leikatut päät vähän nätimmiksi.

Hameeseen samaisesta laatikosta löytyi pari vihreää taskua, jotka olin joskus ratkonut rikkinäisestä samettihupparista. Ne näyttivät sopivan hyvin, vaikka ihan eri materiaalia ovatkin. Hameen alareunaksi jäi taitettu hulpio, jolloin kankaan tiedot saattavat vauhdissa vilahdella hauskasti.

No ihan hyvä asuhan tästä tuli, sittenkin. Meinasi vaan usko mennä useaan otteeseen.  Kuitenkin päällä toppi tulee hameen resorin päälle, joten niitä saattaisi erehtyä vaikka luulemaankin mekoksi! Onneksi on kelejäkin vielä (:

Tämä pino vain harmittaa, sillä soheltamiseni vuoksi meni paljon kangasta hukkaan. Niistä olisi voinut ommella jotain muutakin.. No mutta, nyt pääsevät tilkkuprojekteihini mukaan. Eivät ne siinäkään hukkaan mene!